Huomioita ja ihmettelyä

Tiet ovat kapeita ja erittäin kapeita. Jotkut tiet ovat vastaavan levyisiä kuin meidän metsäautotiet, erotuksena vain se, että nämä tiet on päällystetty ja metsän tilalla on peltoa. Vastaantulija väistää pientareelle. Mutta kumpi se väistäjä sitten on, jos kaksi saman kokoista autoa kohtaavat? Siitä meillä ei ole kokemusta, koska me olemme olleet aina autossa, jota väistetään. Olemme kulkeneet bussilla.

Kuva on otettu kaksikerrosbussin yläkerran ikkunasta.

Skotit ajavat näillä teillä niin kuin ne olisivat leveitä. Meille selvisi aika nopeasti, miksi
paikallisbussien kaikissa penkeissä on "kauhukahva" penkin selkänojan jatkeena. Meillä siinä on niskatyyny, jotta voi rentoutua mukavasti maisemia katsellessa.

Traktorit eivät hidasta liikennettä, koska nekin työntävät menemään reippaasti. Ollaan yritetty tiirata onko niillä kenties 80 vai 100 lätkä perässä. Harmi kun ei ole syksy, olisi kiva nähdä miten lujaa puimakoneella pääsee.

Lampaita on paljon, huomattavasti enemmän kuin lehmiä. Niityillä on myös joukoittain pikku karitsoita, jotka temmeltävät ja kisailevat keskenään. Hienoista ihmetystä on alkanut herättää se, että kaikki isot lampaat, emot (ja kait ne pässitkin ovat siellä seassa), ovat vaaleita. Kuitenkin siellä täällä näkee mustavalkoisia ja jopa täysin mustia karitsoita. Hmmm...

Tällä Latella on myös pää lipsahtanut mustaksi.

Skotit ovat juttukansaa, mikä on tosi mukavaa. Kävimme eilen lauantaina The Farmer's Marketilla Cuparin keskustassa, ja saimme jälleen kerran selvittää aika monelle tyypille, mistä me ollaan ja miksi me ollaan ja kuinka kauan me ollaan. Siinä sivussa maistelimme mm. fudgeja, hilloja, juustoja ja ginejä. Gini oli parasta. Olisimme toki halunneet maistaa vielä viidettä lajia, muuta myyjä sanoi, että nyt on lajit käyty läpi. Meinasin kysyä, muistaako hän vielä teletappeja, mutta en voinut kun en tiedä, mitä ne ovat englanniksi. Jatkoimme entistä puheliaampina seuraavalle kojulle.