Loppusuoralla ollaan

Näin se tämä meidän ulkomaan jakso on eletty läpi. Uskomatonta miten nopeasti kuukausi täällä on hurahtanut. Loppumetreillä kävimme vierailulla Dundeen Botanical Gardenissa, joka on paikallisen yliopiston hallussa. Paikka sisältyi Philin meille antamaan listaan, jossa oli suositeltavia käyntikohteita. Ja oli taas ihan erilainen alue nähtävänä. Jotenkin vain tuntuu, että Branklynin jälkeen aakean puistomainen alue ei saanut meiltä ihan äärettömän hihkuvaa innostusta osakseen. Mutta kyllä oli sielläkin todella paljon ihmeteltävää ja jälleen kerran päästiin kaivelemaan muistin syövereistä eri kasvien sukuja ja nimiä. "Kyllä minä sen ihan kohta muistan..."

Puutarhan meditaatioasema

Koko tämän reissun ajan olemme olleet sitä mieltä, että täällä oppii juuri niin paljon, kuin on itsellä innostusta. Jos vain tulee paikalle hengailemaan, ja ei satu omaamaan asiaan todellista kiinnostusta, voi katsella kaikki paikat läpi turistina. Silloin varsinainen oppiminen jää väistämättä aika vähälle. Esillä olevissa puutarhoissa voi opiskella tosiaan lajeja tai vaikka puutarhan muotoja tai eri kasvien vaatimusalueita tai ihan mitä vaan. Kaikki on lopuksi aina täysin itsestä kiinni. Näissä paikoissa on kuitenkin laitettu esille parasta mahdollista asiantuntemusta. Siitä joko saa kiinni tai sitten ei saa. Its tsast ap tu juu.

Viimeisenä luokkapäivänä saimme nauttia Brianin skottisavolla viännetystä esitelmästä, kuinka rakennetaan semmoset amppelit, että  mammat vie kiljuen käsistä kolmen viikon päästä, kun on Elmwood collegen virallinen kevätmyyjäispäivä. (Brianin juhlapäivä.)

Siihen tarvitaan kuulema amppelirunko, jossa on mm. kuusi alaspäin törröttävää reikää. Ja sitten on
r i i t t ä v ä s t i taimia. Meillä koulussa niitä taimia laitetaan kolme per amppeli, kun halutaan tehdä  vaikutusta. Brian laittaa niitä taimia kolmetoista! Nähtävästi paikallinen ensiapuryhmä on keräämässä herkimpiä mammoja elvytykseen amppelinäyttelyn avauduttua. Tajuissaan olevat kerkeävät sitten ostaa kaikki amppelit naurettavalla  kymmenen punnan hinnalla.

Yksi kolmentoista kasvin kummajaisista ennen kasvubuustia. Takana Brianin myytäviä.

Anne-Maria lensi jo kotimaahan valmistautumaan ensi viikon työssäoppimisjaksoon. Jäin tänne vielä tutkailemaan mm. tämän maan kivimuureja, ja siinä sivussa kaikkea muutakin näkemisen arvoista tarjontaa. Ja sitähän täällä riittää. Matkaseuraksi vaihtui aviomies, joka pääsee kokeilemaan vääränkätistä ajamista tässä liikenneympyröiden luvatussa maassa. Onneksi hän on vasenkätinen.