Kasvualustaa haltuun

Uusi viikko alkoi ja maanantaiaamun ankeudesta ei ollut tietoakaan, ei bussipysäkin punapartaisella tyypillä, ei kampaajalla käyneellä rouvalla (se punapartainen kehui naapurinrouvan uutta luukkia), ei bussikuskilla eikä puutarhan väellä. Kaikkialla yhtä hymyä ja hellouta.
Mitä nämä syövät maanantaisin aamupalaksi?

Muratin kevätrieha puutarhalle menevän kävelytien varrella.

Puutarhalla meitä odotti "voila!" - kasvualustan rakentaminen Peterin salaisen reseptin mukaisesti. Ja koska Peter ei osaa suomea ja Belindakin, toinen puutarhuri, osaa tämän päivän jälkeen vasta yhden sanan: päivää "pbaai baai", voimme huoletta julkaista tämän Sempervivumeille eli mehitähdille sopivan muhevan ihanuuden.

Siihen tulee: 20 annosta  multaa, 10 annosta lehtikompostia, sitä parmesaania, 20 annosta soraa, raekoko jossain 2 - 7 mm välillä, 2 annosta perliittiä ja kaksi annosta puunkuorimurskaa. Annos oli meidän tapauksessa musta istutusruukku, koko 13 cm. Sitten sekoitetaan käsin hyvin ja tunnustellaan. Tässä tapauksessa Peter oli sitä mieltä, että lisätään muutamia annoksia multaa ja sitä parmesaania. Ja tässä vaiheessa Belinda oli sitä mieltä, että Peteriä ei kannata uskoa. Kun sitten oli murusteltu ja puristeltu ja taputeltu ja tunnusteltu ja haisteltu ja nyökytelty tarpeeksi, voitiin aloittaa kasvien jakaminen.

Edellisen toimenpiteen yhteyteen kuului olennaisena osana perusteellinen luento kivikkokasvien erilaisista kasvualustoista niiden lopullisen käyttötarkoituksen mukaisesti. Mikäli emme olisi halunneet aloittaa jakopuuhaa tänään, olisi vain tarvinnut heittää muutama lisäkysymys aiheesta.

Päivän päätteksi kyykittiin laittamassa kaikki uudet taimet uudelle alueelle säntilliseen järjestykseen, ja Kasvualustaekspertti tuumaili homman olevan ihan perfektiä. Mikäs siinä oli pois lähtiessä.
Siia n tha mooinin!

Maahan laskeutuminen

Saavuimme Skotlantiin Edinburgin kentälle kolmen lennon ja erittäin lennokkaan Amsterdamin koneenvaihdon jälkeen tiistaina 8.4. Klo 17.00. Ajoimme tramilla keskustaan. Oppaana ja seuralaisena oli koneessa tavattu Visit Scotland -verkkosivujen markkinointipäällikkö, joten saatiin repullinen hyviä vinkkejä ja sähköpostiosoite ja vielä lupaus vastailla meidän lähinnä outoihin kysymyksiin. Edinburgista ajettiin junalla tunnin matka Cupariin. Siellä meitä oli vastassa äärettömän ystävällinen pieni rouva, Margaret Paisley, joka vei meidät autolla perille Cuparin Elmwood Farmille. Yllätys oli suuri, kun asuntola olikin kokonaan meidän käytössä. Kolme makuuhuonetta, keittiö, olohuone ja kylpyhuone vain meille...ja jääkaapissa ruokaa aamupalalle! Olipa mukavaa oikaista tavaroiden pakkamisen jälkeen sohvalle ja alkaa ihmettelemään missä hemmetissä sitä ollaan.

Seuraavana aamuna vielä enemmän pöllämystyneinä kurkisteltiin aurinkoista ja linnunlaulun täyttämää seutua. Kiltti täti Margaret oli luvannut tulla hakemaan pikku opiskelijat eka päivänä autolla ja viedä keskustaan bussipysäkille. Siispä aamupalaa napaa kohti ja kamat kassiin. 

Bussimatka työpaikkaamme St Andrews Botanic Gardensiin kesti noin 20 minuuttia. Maisemat näyttivät tosi mukavilta kumpuilevine viljelyspeltoineen, ja taas piti oikein ravistella itseään, että mikä tämä homman nimi oikein olikaan. 

St Andrew's Botanic Garden

Puutarhan pääportille meitä tuli vastaan Lesley Cunningham, joka hoitaa mm. kaiken puutarhan rekrytoinnin. Olimme sopineet hänen kanssaan, että tämän päivän käytämme puutarhaan ja henkilökuntaan tutustumiseen ja työajoista ja vaatteista ym. sopimiseen. Siellä sitä sitten mukavan Lesleyn kanssa kierrettiin kaikki kasvihuoneet läpi sekä ihasteltiin liki 8 hehtaarin aluetta ja melkein 8000 kasvilajia. Voi hyvää päivää sitä, joka nämä kaikki tunnistaa ja vetää vielä latinaksi.

Kun Lesley oli saanut kaikki asiat selvitettyä (tuntisotallahan siinä vierähtikin mukavasti) tuumasi hän että tuutte sitten aamulla työvehkeet kassissa kyselemään puutarhureilta, että mitä sitä ruvetaan touhuamaan. No, vaikka olisi päästy heti koluamaan upeaa vanhaa St Andrewsia, pyyhkästiin vielä kerran tuijottamaan ainakin kaheksan metriä korkeaa magnoliapuuta, joka oli täynnä meidän pään kokoisia valko-vaaleanpunaisia kukkia. Nuo ei ole todellisia ja siinä ne vaan rehottavat nenän edessä! Ja sen perään kuljettiin ällistelemään kamelioita ja forsythioita ja prunuksia ja kaikkia voi voi...

Se magnoliapuu

Siitä alkoi meidän työhomma. Henkilökunta on tosi ystävällistä ja ensimmäisten päivien toiminnanjohtajamme, puutarhuri Peter on osoittautunut todella asialleen omistautuneeksi. Kun kuuntelee ja katselee hänen selostustaan erilaisten kasvualustojen sekoittamisesta, tulee mieleen Jamie Oliverin ruokaohjelmat. Kaiken lisäksi hän oli niin innoissaan omasta lehtikompostistaan, että sanoi sitä voitavan ripotella minkä tahansa ruoan päälle, mausteeksi. Mainio heppu.

Hän opasti meidät myös paikallisten rikkaruohojen salattuun maailmaan. Pari tuttua bongattiin, mutta kyllä suurimman osan tunnistaminen aiheutti päänvaivaa, kun tuntemusta ruvettiin testaamaan tositoimissa. Kitkemisessä. Aurinko porotti ihanasti tauotta niskaan, kun kyykittiin pähkäilemässä mikä taimi poistetaan ja mikä saa jäädä. Ei sekään hullumpaa hommaa kun pari päivää sitten kahlattiin kinosten keskellä sohjossa. Homman keskeytti vähän väliä meidän kyselyjen jälkeiset pienet luennot, jotka Peter veti aina yhtä innostuneesti.

Jyhkeän pensasaidan edessä oli tosi lämmin.

Anne-Maria suorittamassa hieman erkoista kylvötekniikkaa. Ei ole omakeksimä hullutus, vaan ihan puutarhurin ohjeiden mukaan tehty. Ensin kairataan maahan n. 30 cm syvä reikä, joka täytetään itse sekoitetulla hiekka-kompostiseoksella. Sitten koitetaan erottaa maasta nämä hieman ympäristöstä poikkeavat täytetyt reiät ja tihrustellaan kourasta kolme siementä kuhunkin muhevaan kasvualustaan. Kuulema syksyllä tulee jättiporkkanoita. 

Miksi juuri Skotlanti?

Skotlanti kuulostaa hieman eksoottiselta ja silti turvalliselta maalta. Tämä ennakkokäsitys on syntynyt vuosien varrella satunnaisten uutisten, televisiosta nähtyjen ohjelmien ja tunnelmallisten lehtikuvien perusteella. Päällimmäisenä mielikuvana on kumpuilevassa maastossa kivimuurin juurella ruutuhameessa ja tupsusukissa säkkipilliä soittava mies. Kaukaisuudessa näkyy kivinen linna, vieressä vuoripuro ja miehellä on hassu hattu hieman eteenpäin lintallaan päälaella ja karvaiset polvet. Tässä mielikuvassa ei ole häivähdystäkään kukkeasta puutarhasta, eikä vehreistä kasvustoista. Silti olemme valinneet juuri tämän maan puutarhaopintojen työssäoppimispaikaksi. Seuraavat viisi viikkoa näyttävät meille, opimmeko uusia tuulia puutarhan hoidosta vai tulemmeko kotiin ilman uutta tietoa pelkkä säkkipilli kainalossa. Se karvapolvinen ukkeli ei kyllä tule.