Collegeopiskelua

Tällä viikolla aloitimme oikeina opiskelijoina Elmwood Collegessa. Meidät otti vastaan harmaahiuksinen ja myhäilevä herrasmies, Philip Watkin. Hän on sekoitus Hannu Mikkolaa ja prinssi Charlesia. Selvisi myöhemmin, että hän on kotoisin eteläisestä Englannista, mikä selittää myös hänen kohteliaan "well, yes..." oikealle kulmakarvalle painottuvan kevyen nyökkäyksen. Voi niin peribrittiläistä käytöstä, vain se iänikuinen tweedtakki puuttuu.

Meidät esiteltiin luokalle, jossa oli 13 opiskelijaa ja ikäjakauma hyvin samanlainen kuin kotipuolessa, eli kaikkea löytyy. Mukana on myös yksi autistinen poika avustajansa kanssa. Hänestä on kuulema kasvanut tässä porukassa varsinainen huumoriveikko, ja se kyllä tuli esille hyvin nopeasti. Hän keskeytti opettajien selityksiä säännöllisesti erittäin terävillä kysymyksillä, ja nautti silminnähden,  kun sai koko sakin hörähtelemään.

Opiskelijat ovat huumorintajuisia ja puutarhaintoisia, joten oli yllättävän helppoa sopeutua mukaan alusta alkaen. Ja kaikki tähän mennessä tavatut opettajat ovat olleet ihmeellisen rentoja tyyppejä. Sarkasmi kukkii tunneilla, vaikka joskus on hieman vaikea pysyä perässä, kun esimerkiksi  risupartainen ja harmaahiuksinen huivipäinen äijä kertoo betonimassan sekoituksesta ankaralla skottimurteella vääntäen. Silmät katsovat eri suuntiin ja niissä on lempeä huumorin pilke. Huivissa päälaella aurikolasien alla lukee Harley Davidson.

"Minähän arvasin, että tuo äijä ajaa harrikalla," naureskeltiin  hiljaa yhteen ääneen toisillemme.

Philip  ja kasvualusta a'la  Elmwood..

Opiskeltavat asiat ovat olleet pääsääntöisesti tuttuja, mutta kyllä entisiin tietoihin olemme saaneet myös lisävalaistusta. Esimerkiksi hetekan uusiokäyttö parilla renkaalla ja akselilla säestettynä on kerrassaan mainio työvälineiden kuljetuksessa. Philipin keino rakentaa kasvualustaa on myös uutta ja ihmeellistä. Mittavälineenä on kottikärry. Reseptin mukaiset annokset kipataan asfaltille ja aloitetaan heittämään rennoilla liikkeillä lapiollinen kerrallaan kasan viereen. Tämä toistetaan kolme kertaa. Ja tällä kertaa tuloksena oli muheva ja erinomaisesti sekoittunut rhodokate.

Kanttausvälineillä elvistelyä Elmwoodin pihalla.

Suoritimme teollisuusvakoilua, kun näimme yhden puutarhatyöntekijän leikkaavan niitä hullun upeita kanttauksia. Piti välittömästi kipittää paikalle kyselemään ison ja vinon saksileikkurin käytöstä. Ja voi mikä riemu, kun seuraavana päivänä sama sälli leikkasi pizzaleikkurin näköisellä vehkeellä toista kanttia. Taas piti laukata ulos omasta ryhmästä kyselemään kuulumisia. Myöhemmin sälli tuli vastaan, kun kannoin kyseisiä välineitä vajasta pihalle ja sanoin, että rakastan näitä välineitä ja lainaan vain ihan pikkuisen. Nauroi juuri niin kuin tärähäneelle nauretaan. Toivotti kyllä vielä hymyillen tänä aamuna huomenta. Reppanamuijalle. Ossuuskaupan jäsenelle.

Kirsikankukkasadetta Elmwoodissa.