Ihmeellinen puutarha

Lähdimme tutustumaan Edinburgh Royal Botanic Gardensiin, ja kylläpä oli vierailun väärti paikka. Puutarhan perustaminen ajoittuu 1670-luvulle, mutta kasvit on roudattu nykyiselle paikalleen vasta 1820-luvulla. Puutarha on jaettu eri osastoihin kasvuolosuhteiden mukaan, joten tunnelma vaihtuu alueelta toiselle kuljettaessa. Myös kuningataräiti Elisabethille oli pyhitetty aivan oma osastonsa, jossa oli mm. pieni rakennus, tavallaan pyhätttö, joka oli rakennettu luonnonaineksista. Esimerkiksi seinät oli päällystetty simpukoilla ja katto kävyillä.

Kasvihuoneista suurin, palmuhuone, on rakennettu 1858, joten hyvä on pojilla ruostesuojaus ja huolto, kun rakennus on edelleen pystyssä. Ja erittäin upeana edelleen.

Tämän lisäksi vielä 9 muuta kasvihuonetta.

Kasvihuonekierros oli tehty siten, että asiakkaat ohjattiin yhdyskäytäviä pitkin kasvihuoneesta toiseen. Kierros kesti ymmärrettävästi aika kauan, kun mentiin kymmenen suhtalaisen kookkaan kasvihuoneen läpi ja se olikin ainoa maksullinen osuus koko puutarhassa. Mutta ihan mahdoton homma niillä on tätä kaikkea hoitaa, ja jotain ihme-epoa ne näille syöttää.  Saivat meidän rantakortteetkin kasvamaan lähes kaksimetrisiksi ja saniaisten lehtiruoto oli melkein käsivarren paksuinen.

Saniaisia, hah...

Huomasimme, että tässä puutarhassa emme hiplanneet kasveja tai tutstuneet niiden nimikkeisiin läheskään niin paljon kuin kaikissa aikaisemmissa paikoissa. Täällä oli liian paljon suuria kokonaisuuksia ihmeteltävänä. Matkan varrella tulivat tutuksi myös erilaiset ihastelut. On tasainen
perus oo,  on korkealta alkava ja laskeva ooo ja sitten on hiljainen värisevä iihin päättyvä oo. Lopulta kivipuutarhaan saapuminen sai aikaan ihan oman yläreaktion: "No joo, nyt kyllä alkaa tyly meininki!"

Hämmästyttävän alueen alku.

Puuatarhan läpi koluamisen jälkeen aivot olivat täysin kyllästetty puutarhaelämyksillä, mutta vatsa ei moisista hömpötyksistä ymmärrä mitään. Huomasimme, että meillä olisi kellon mukaan nippa nappa mahdollisuus keretä mukaan jonkun ravintolan lounastarjoiluun.  Ja hyvin kävi, pääsimme purkamaan enimpiä kokemushöyryjä siistiin ja todella ystävälliseen ruokapaikkaan. Jälkiruokaa odotellessamme ja vatsat hiljennettyinä huokasimme tyytyväisinä: hohhoijaa.